Olin viime vuonna vetämässä treenejä muutamalle Suomalaiselle Tour pelaajalle Malmin hallissa. Päivä alkoi lähestyä loppuaan harjoittelun osalta, kun juttelin hetken vanhan ystäväni kanssa. Mies on Mestari taistelulajeista ja olen vuosien mittaan keskustellut hänen ja hänen poikansa kanssa harjoittelun ja menestymisen saloista. Kysyin häneltä miltä pelaajien tekeminen näyttää ja haluaisiko hän sanoa jotain pelaajille.

Mies katsoi hetken lyömistä ja menimme pelaajien luokse. Hän kertoi tarinansa; kun te harjoittelette ja elätte tätä elämää, teidän rinnassanne tulisi lukea I Love Golf. Nyt näen, että teillä lukee siinä I Love My Girlfriend. Kun maltatte muutaman vuoden rakastaa golfia oikein huolella, niin sen menestyksen myötä tuo toinenkin puoli tulee olemaan hallussa. Toisin päin teistä ei ole kovinkaan moni kiinnostunut 5 vuoden kuluttua.

Taistelijan neuvo on hyvin selkeä, mutta tietenkin se on hyvin karua tekstiä. Mies on kotoisin Koreasta, jossa tekemisen kulttuuri on erilainen – valmentajaa kunnioitetaan ja sovitut asiat tehdään tinkimättä. Huipulle nouseminen vaatii paljon uhrauksia ja pelaajan on omassa mielessään päätettävä, mistä on valmis luopumaan. Jos luopumiset tekevät elämästä vakavan, niin silloin on lähdetty väärälle polulle.